Elina Grundström kirjoitti (HS Kolumnissa 2..4.) rahan ja valmisteluvallan valumisesta konsulteille viitaten valtion it- hankkeisiin. Olen seurannut uuden teknologian hyötykäyttöä näköalapaikoilta liki 15 vuotta ja esitän yhden teesin siihen kirstuun, miksi niin moni ict-hanke menee julkissektorilla pieleen.
Väitän, että verkkopalveluiden rakentamisen resursointi ja niiden johtaminen ovat julkissektorilla hukassa. Vaikka hankkeissa olisikin mukana projektitason ammattilaisia, viime käden päätöksenteko ja hankkeiden johtaminen on viestinnän maistereiden tai tietohallinnon insinöörien käsissä. Tämä ei ole riittänyt eikä riitä.
Ongelman taustalla on digitaalisen median historia. Koko visuaalinen Web on ilmiönä vasta murrosikäisen nuoren ikäinen. Kun julkissektorin virastot pohtivat ensimmäisiä nettisivustojaan, tehtävä annettiin yleensä organisaation tiedotusyksikön huoleksi. Avuksi otettiin automaattisen tietojenkäsittelyn virkailijoita.
Uuden digitaalisen paradigman kohdatessa julkisen sektorin, vanhat virastot eivät olleet valmiita antamaan sille itsenäistä sijaa. Tilanne on yhä sama. Useilla kaupungeilla on kymmeniä virastotason toimijoita, mutta ei ainuttakaan verkkopalveluvirastoa. Sama pätee valtioon ja ministeriöihin. Missä viipyy Suomen digitaalinen verkkopalveluministeriö?
Verkkopalveluiden rakentaminen on työnnetty joko viestinnän tai ict-yksikön nurkkaan. Näissä nurkissa laajatkin hankkeet hoidetaan vasemmalla kädellä, alimitoitetulla resursoinnilla ilman ammattimaista johtamista. Rahat ja valta valuvat konsulteille ja muutamalle alan monopoliyritykselle.
Verkkoteknologian maailma kiitää kuitenkin eteenpäin kasvavalla vauhdilla. Nykyisin on täysin vanhentunutta puhua ict-teknologiasta, koska sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt ja niiden hyödyntäminen ovat tulleet jäädäkseen.
Oikeampaa olisi puhua Information, Communication, eServices and Community teknologiasta eli icsct:tä. Jokainen kirjain edustaa omaa erityisosaamistaan ja jokainen yksikkö tarvitsee oman johtajansa, niin tiedotus (i), vuorovaikutusviestintä (c), palvelumuotoilu (s), yhteisökasvatus (c) kuin tekniikkakin (t). Nykyisin näitä johtajia ei ole, koska ei ole osastojakaan.
Helsingissä tällaisen palvelukokonaisuuden vahvuus tulisi olla noin 200 henkeä. Johdossa tulisi olla humanisti, koska ajanmukaiseen icsct:n johtamiseen ei riitä tiedottajan tai insinöörin tutkinto. Tällaisen verkkopalveluviraston palkkakustannukset olisivat vuodessa noin kymmenen miljoonaa euroa, mutta johtamalla ja resursoimalla virastoa oikein veronmaksajat säästäisivät tuon summan moninkertaisesti vuodessa jokaista julkissektorin organisaatio kohden.
Kun verkkoa rakennetaan julkissektorilla, on hankkeen johtaminen ja kokonaisvastuu nykyisin ammattihenkilöstön puuttuessa pakko ulkoistaa konsulteille ja alan yrityksille. Ei ihme, että miljoonat ja taas miljoonat valuvat muutaman monopoliverkkoyrityksen taskuihin. Heidän kannaltaan tilanne on mannaa, mutta veronmaksajalle myrkkyä.
Ari Tammi
Helsingin kaupungin verkkoviestintäpäällikkö 2008 – 2012, Vantaa.
(Julkaistu HS Mielipide 11.4.2013)
