Sote-uudistukseen,  pankkikriisiin ja elinkeinopolitiikkaan liittyvät tuoreet esimerkit havainnollistavat , kuinka valikoivasti päättäjät asennoituvat valittua poliittista linjaa tukemattomaan tutkimustietoon. Riittävän julkisen huomion kohteena oleva tieto on keskimäärin vaikuttavampaa kuin syvälliset toteamukset asiantuntijaraportissa tai merkintä valiokunnan pöytäkirjassa.

Toisaalta taas itse uutisointi ei  useinkaan ole pystynyt selkiyttämään asioiden riippuvuussuhteita tai tuomaan esille erilaisia vaihtoehtoja, korkeintaan välittämään päätöksenteon sekavuuden ilmapiiriä tai julistamaan vaihtoehdottomuuden välttämättömyyttä. Konfliktiuutisoinnin terminologiaa lainatakseni, yleensä keskitytään kuvailemaan konfliktin osapuolten mekaanisia taktisia toimenpiteitä sen sijaan että keskityttäisiin avaamaan sitä, kuinka tilanteeseen on jouduttu tai mitä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on olemassa. Jälkimmäinen toimintatapa tietysti vaatii resursseja ja siksi tutkivaa journalismia pitäisi pyrkiä joukkoistamaan nykyistä enemmän.

Ratkaisukeskeinen journalismi ei ole käsitteenä sen ristiriidattomampi kuin objektiivinen tieteen tekeminenkään. Ratkaisuja voidaan pyrkiä mahdollisimman objektiivisesti vertailemaan keskenään. Sekä toimittajat että tutkijat ovat ihmisiä, joilla on omat mieltymyksensä ja päähänpinttymänsä. Päätoimittajilla on oma linjansa, ja mainostajilla painotuksensa. Voidaanko siis luoda toimintamalleja, jotka mahdollistaisivat  riittävän luotettavan, toisaalta riittävän laaja-alaisen ja faktapohjaisen julkisen keskustelun polarisoivista aiheista?

Yksi mahdollisuus voisi olla entistä laajempi kaksiportaisen julkaisu- ja tiedontuotantomallin hyödyntäminen. Ensimäisessä vaiheessa tutkimustietoa jalostettaisiin neutraaliin välivarastoon. Tämä prosessi olisi jatkuva ja noudattaisi tieteellistä metodia. Välivaraston materiaalia voitaisiin jalostaa yksittäisistä kapea-alaisista tutkimusartikkeleista aina monialaisiksi politiikkasuosituksiksi. Prosessin kaikki materiaali ja tulokset olisivat  avoimia julkiselle kritiikille. Jalostusprosessiin osallistuminen olisi kaikille avointa.

Välivarastosta voisivat eri mediat nostaa esipureskeltua materiaalia oman artikkelituotantonsa pohjaksi. Juttujen mahdollinen värittyminen tai painottuminen ei julkaisuhierarkian korkeammilla tasoilla haittaisi, jos kaikki voisivat halutessaan palata välivarastoon tarkistamaan faktat. Kuvatun tyyppisen välivaraston prototyyppinä toimii esimerkiksi THL:n Opasnet-järjestelmä.

Kuvatunkaltainen tiedon esijalostus ja yhteistyö kiinnostuneiden amatöörien, tutkijoiden ja ammattijournalistien välillä toteutuu jo kahdessakin suomalaisessa palvelussa. Tutkivassa  uutispalvelu Huuhkajassa käyttäjät voivat ehdottaa juttujen aiheita, hankkia lähdemateriaalia ja osallistua aineiston analysointiin. Ammattitoimittajat jalostavat jutut julkaistaviksi, tietyntyyppisten lehtien lukijakuntaa kiinnostaviksi artikkeleiksi.  Yle taas on lanseerannut UutisetPlus-palvelun, jonne on mainittu olevan mahdollista tuottaa yhdessä Ylen toimittajien kanssa esimerkiksi datajournalistisia sovelluksia ja niitä tukevia artikkeleita. Useita muita esimerkkejä tutkijoiden ja journalistien yhteistyöstä ja välivarastotekniikasta on esitelty työpajamateriaalissa. Erityisen herkullisia mahdollisuuksia kiinnostaviin journalistisiin tuotoksiin avautuu lähitulevaisuudessa yleistyvien osallistuvien päätöksentekoprosessien kuten osallistuvan budjetoinnin tiimolta.

Väitän, että verkkopalveluiden rakentamisen resursointi ja niiden johtaminen ovat julkissektorilla hukassa. Vaikka hankkeissa olisikin mukana projektitason ammattilaisia, viime käden päätöksenteko ja hankkeiden johtaminen on viestinnän maistereiden tai tietohallinnon insinöörien käsissä. Tämä ei ole riittänyt eikä riitä.

Ongelman taustalla on digitaalisen median historia. Koko visuaalinen Web on ilmiönä vasta murrosikäisen nuoren ikäinen. Kun julkissektorin virastot pohtivat ensimmäisiä nettisivustojaan, tehtävä annettiin yleensä organisaation tiedotusyksikön huoleksi. Avuksi otettiin automaattisen tietojenkäsittelyn virkailijoita.

Uuden digitaalisen paradigman kohdatessa julkisen sektorin, vanhat virastot eivät olleet valmiita antamaan sille itsenäistä sijaa. Tilanne on yhä sama. Useilla kaupungeilla on kymmeniä virastotason toimijoita, mutta ei ainuttakaan verkkopalveluvirastoa. Sama pätee valtioon ja ministeriöihin. Missä viipyy Suomen digitaalinen verkkopalveluministeriö?

Verkkopalveluiden rakentaminen on työnnetty joko viestinnän tai ict-yksikön nurkkaan. Näissä nurkissa laajatkin hankkeet hoidetaan vasemmalla kädellä, alimitoitetulla resursoinnilla ilman ammattimaista johtamista. Rahat ja valta valuvat konsulteille ja muutamalle alan monopoliyritykselle.

Verkkoteknologian maailma kiitää kuitenkin eteenpäin kasvavalla vauhdilla. Nykyisin on täysin vanhentunutta puhua ict-teknologiasta, koska sosiaalinen media ja verkkoyhteisöt ja niiden hyödyntäminen ovat tulleet jäädäkseen.

Oikeampaa olisi puhua Information, Communication, eServices and Community teknologiasta eli icsct:tä. Jokainen kirjain edustaa omaa erityisosaamistaan ja jokainen yksikkö tarvitsee oman johtajansa, niin tiedotus (i), vuorovaikutusviestintä (c), palvelumuotoilu (s), yhteisökasvatus (c) kuin tekniikkakin (t). Nykyisin näitä johtajia ei ole, koska ei ole osastojakaan.

Helsingissä tällaisen palvelukokonaisuuden vahvuus tulisi olla noin 200 henkeä. Johdossa tulisi olla humanisti, koska ajanmukaiseen icsct:n johtamiseen ei riitä tiedottajan tai insinöörin tutkinto. Tällaisen verkkopalveluviraston palkkakustannukset olisivat vuodessa noin kymmenen miljoonaa euroa, mutta johtamalla ja resursoimalla virastoa oikein veronmaksajat säästäisivät tuon summan moninkertaisesti vuodessa jokaista julkissektorin organisaatio kohden.

Kun verkkoa rakennetaan julkissektorilla, on hankkeen johtaminen ja kokonaisvastuu nykyisin ammattihenkilöstön puuttuessa pakko ulkoistaa konsulteille ja alan yrityksille. Ei ihme, että miljoonat ja taas miljoonat valuvat muutaman monopoliverkkoyrityksen taskuihin. Heidän kannaltaan tilanne on mannaa, mutta veronmaksajalle myrkkyä.

Ari Tammi

Helsingin kaupungin verkkoviestintäpäällikkö 2008 – 2012, Vantaa.
(Julkaistu HS Mielipide 11.4.2013)

Uuden järjestelmän avoimeen lähdekoodiin voi tututustua GitHub-palvelussa. Koodin avaamisen yksi tärkeä tarkoitus on sen luotettavuustason nostaminen. Tietotekniikan ammattilaiset voivat antaa suoraa palautetta, joiden perusteella esimerkiksi käytettävyyttä ja tietoturvaa voidaan edelleen parantaa.

Jos olet kiinnostunut äänestysjärjestelmän käyttämisestä omassa organisaatiossa voit ottaa yhteyttä sähköpostitse (toimisto@verkkodemokratia.fi) tai osallistua keskusteluun Facebook-ryhmässämme. Yhteyttä kannattaa ottaa myös, mikäli äänestysjärjestelmän dokumentaation parantaminen tai yleisen tietoisuuuden lisääminen nettiäänestyksiin liittyen kiinnostaa. Parhaillaan pohdiskelemme mm. kuvitettujen käyttö- ja asennusohjeiden tekemistä.

Keynote-puheenvuoron esittää kansanedustaja Oras Tynkkynen, tulevaisuusvaliokunnan vpj (Vihreät) aiheesta joukkoistaminen demokratian uudistajana. Miksi eduskunta on avannut maastoliikennelain valmistelun avoimeksi prosessiksi verkkoon ja minkälaisia kokemuksia siitä on kertynyt?

Tapahtuman varsinainen anti on avoimen valmistelun käytännön opettelu. Ota siis mukaan oma koneesi! Vertaisopettajien johdolla kääritään hihat ylös ja harjoitellaan kokouksen esityslistan valmistelua verkossa uusilla yhteistyövälineillä. Opettajina toimivat useat avoimen tiedon ja demokratian edelläkävijät, mm. Joonas Pekkanen, Avoin ministeriö; Raimo Muurinen, Otavan opisto ja Sami Majaniemi, Verkkodemokratiaseura.

Tutustu ohjelmaan, vertaisopettajiin tai ilmoittaudu jo! Paikkoja on vain 50 ensimmäiselle! Tapahtuma on maksuton ja avoin kaikille! Paikka: Tampereen yliopiston päätalon yläaula, klo 14-16.30. Lisää infoa myös FB-sivulla.

Seuran uudessa toimintasuunnitelmassa korostetaan kokeellista otetta ja käytännön pilotteja, joihin vuonna 2013 tullaan satsaamaan. Seura siis kehittyy kohti eräänlaista demokratiakokeilujen laboratoriota, jossa oman lääkkeen syömisen vaikutukset dokumentoidaan ja seuraamuksia päivitellään avoimesti.

Tärkeänä osana seuran toimintaa säilyy jo perinteeksi muodostunut Apps4Finland-kisan järjestelyihin osallistuminen ja kisan kehittäminen (ohjelma). Kisaan osallistuvien joukkuiden sparraajiksi on tarkoitus järjestää mentoreita ja syntyville sovelluksille on luotava liiketoimintaan tai kuntapilotteihin tähtääviä jatkokehityspolkuja.

Verkkodemokratiaseura pyrkii omalla toiminnallaan näyttämään esimerkkiä siitä, kuinka yhteisöllistä päätöksentekoa voidaan erikokoisissa organisaatioissa harjoittaa. Olipa kyseessä sitten nettiäänestysten järjestäminen tai sähköinen dokumentaatio niin me voimme kertoa, mikä toimii ja mikä ei, ja mistä syystä. Testattavaksi omassa toiminnassa sekä yhteistyökumppaneiden kanssa tulee toimintasuunntelman mukaan myös erityyppisiä edustuksellista demokratiaa laajentavia päätöksentekomenetelmiä (ks. esim. Liquid Feedback). Yritämme lisäksi hakea rahoitusta, jotta voisimme saattaa syksyllä avoimena lähdekoodina julkaisemamme OpenID-äänestysjärjestelmän helppokäyttöiseen muotoon.

Toimintatapauudistuksemme on nyt edennyt pisteeseen, missä jäsenet voivat osallistua kokouksiin sähköisesti (kevät- ja syyskokoukset), tutkia seuran sähköisiä dokumentteja (GoogleDrive, linkit tulossa seuran sivuille) sekä saada äänensä kuuluville somessa ja tätä
kautta asioita nostetuksi hallituksen esityslistalle. Hallituksen kokouksia voivat kiinnostuneet seuran jäsenet seurata esim. skypen kautta. Vaikuttaa siis voi JATKUVASTI, ei vain kerran neljässä vuodessa.

Yhteistyörintamalla verkostoidutaan tehokkaammin mm. johdantokappaleessa mainittujen tahojen kanssa. Hallinnon tuottamia palveluja testataan omassa toiminnassa ottamalla käyttöön Osallistumisympäristön palveluja. Mielenkiintoista tulee myös olemaan erilaisten demokratiamittareiden kehittely. Näistä viritellään keskustelua seuran Naamakirja-sivulla myöhemmin.

Opit täytyy tietenkin dokumentoida jälkipolvien unohdettavaksi, joten kaikki e-kustannusalan asiantuntijat tervetuloa mukaan  parhaiden käytäntöjen yhteiskirjoitusharjoitukseen ‘nettipäätöksenteon kevyen kenttämanuaalin’ tuottamiseksi.

Yllä mainitut uuden demokratiaherkut on siis vapaasti tulkittu Verkkodemokratiaseuran toimintasuunnitelmasta vuodelle 2013. Osa niistä on jo toteutumassa, ja osan toteutuminen riippuu rahoituksen saamisesta. Toimintasuunnitelma on sinänsä myös jatkuvasti kehittyvä luonnos, joka on julkistettu tässä aikajanan pisteessä ja joka jatkaa kehittymistään. Voit vaikuttaa suuntaan ja sisältöön jatkuvasti antamalla äänesi kuulua
esimerkiksi seuran FB-sivulla.

Puolueen tiedote asiasta alla:

Valtuuskunta hyväksyi demokratiaohjelman