Työpajassa 23.4.2013 pohdimme yhdessä Länsi-Savo lehden toimittajien kanssa joukkoistetun journalismin mahdollisuuksia. Demokratianäkökulman motivoimana tarkastelimme ns. ratkaisukeskeisen journalismin käyttömahdollisuuksia toimitustyössä. Kyseessä voidaan ajatella olevan eräänlainen tutkivan journalismin alaluokka, joka hyödyntää tieteellisellä metodilla jalostettua tietoa konkreettisten ongelmien ratkaisemisessa. Median tehtävänä on tarjota foorumi, jonka kautta yhteisöjen kokemuksellinen tieto ja tutkijoiden tutkimustulokset  saavat ansaitsemansa huomion ja tulevat hyödynnetyiksi eri ratkaisuvaihtoehtojen rakentamisessa ja vertailussa.

Sote-uudistukseen,  pankkikriisiin ja elinkeinopolitiikkaan liittyvät tuoreet esimerkit havainnollistavat , kuinka valikoivasti päättäjät asennoituvat valittua poliittista linjaa tukemattomaan tutkimustietoon. Riittävän julkisen huomion kohteena oleva tieto on keskimäärin vaikuttavampaa kuin syvälliset toteamukset asiantuntijaraportissa tai merkintä valiokunnan pöytäkirjassa.

Toisaalta taas itse uutisointi ei  useinkaan ole pystynyt selkiyttämään asioiden riippuvuussuhteita tai tuomaan esille erilaisia vaihtoehtoja, korkeintaan välittämään päätöksenteon sekavuuden ilmapiiriä tai julistamaan vaihtoehdottomuuden välttämättömyyttä. Konfliktiuutisoinnin terminologiaa lainatakseni, yleensä keskitytään kuvailemaan konfliktin osapuolten mekaanisia taktisia toimenpiteitä sen sijaan että keskityttäisiin avaamaan sitä, kuinka tilanteeseen on jouduttu tai mitä erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on olemassa. Jälkimmäinen toimintatapa tietysti vaatii resursseja ja siksi tutkivaa journalismia pitäisi pyrkiä joukkoistamaan nykyistä enemmän.

Ratkaisukeskeinen journalismi ei ole käsitteenä sen ristiriidattomampi kuin objektiivinen tieteen tekeminenkään. Ratkaisuja voidaan pyrkiä mahdollisimman objektiivisesti vertailemaan keskenään. Sekä toimittajat että tutkijat ovat ihmisiä, joilla on omat mieltymyksensä ja päähänpinttymänsä. Päätoimittajilla on oma linjansa, ja mainostajilla painotuksensa. Voidaanko siis luoda toimintamalleja, jotka mahdollistaisivat  riittävän luotettavan, toisaalta riittävän laaja-alaisen ja faktapohjaisen julkisen keskustelun polarisoivista aiheista?

Yksi mahdollisuus voisi olla entistä laajempi kaksiportaisen julkaisu- ja tiedontuotantomallin hyödyntäminen. Ensimäisessä vaiheessa tutkimustietoa jalostettaisiin neutraaliin välivarastoon. Tämä prosessi olisi jatkuva ja noudattaisi tieteellistä metodia. Välivaraston materiaalia voitaisiin jalostaa yksittäisistä kapea-alaisista tutkimusartikkeleista aina monialaisiksi politiikkasuosituksiksi. Prosessin kaikki materiaali ja tulokset olisivat  avoimia julkiselle kritiikille. Jalostusprosessiin osallistuminen olisi kaikille avointa.

Välivarastosta voisivat eri mediat nostaa esipureskeltua materiaalia oman artikkelituotantonsa pohjaksi. Juttujen mahdollinen värittyminen tai painottuminen ei julkaisuhierarkian korkeammilla tasoilla haittaisi, jos kaikki voisivat halutessaan palata välivarastoon tarkistamaan faktat. Kuvatun tyyppisen välivaraston prototyyppinä toimii esimerkiksi THL:n Opasnet-järjestelmä.

Kuvatunkaltainen tiedon esijalostus ja yhteistyö kiinnostuneiden amatöörien, tutkijoiden ja ammattijournalistien välillä toteutuu jo kahdessakin suomalaisessa palvelussa. Tutkivassa  uutispalvelu Huuhkajassa käyttäjät voivat ehdottaa juttujen aiheita, hankkia lähdemateriaalia ja osallistua aineiston analysointiin. Ammattitoimittajat jalostavat jutut julkaistaviksi, tietyntyyppisten lehtien lukijakuntaa kiinnostaviksi artikkeleiksi.  Yle taas on lanseerannut UutisetPlus-palvelun, jonne on mainittu olevan mahdollista tuottaa yhdessä Ylen toimittajien kanssa esimerkiksi datajournalistisia sovelluksia ja niitä tukevia artikkeleita. Useita muita esimerkkejä tutkijoiden ja journalistien yhteistyöstä ja välivarastotekniikasta on esitelty työpajamateriaalissa. Erityisen herkullisia mahdollisuuksia kiinnostaviin journalistisiin tuotoksiin avautuu lähitulevaisuudessa yleistyvien osallistuvien päätöksentekoprosessien kuten osallistuvan budjetoinnin tiimolta.

Osallistuvan demokratian ja avoimemman yhteiskunnan kentälle on nopeaan tahtiin kehittynyt erilaisia ekologisia lokeroita. Deliberatiivisen Demokratian Instituutti edistää keskustelevaa päätöksentekoa ja tutkimuksellista otetta. Avoin ministeriö taas joukkoistaa
lainsäädäntöä. Open Knowledge Foundation Finland lähestyy tiedon avoimuutta ja hyötykäyttöä laajalla rintamalla. Suomen Verkkodemokratiaseura puolestaan otti viimeisimmässä kokouksessaan pari reipasta askelta kohti tee-se-itse -asiantuntijuutta yhteisöllisen päätöksenteon käytäntöjen saralla.

Seuran uudessa toimintasuunnitelmassa korostetaan kokeellista otetta ja käytännön pilotteja, joihin vuonna 2013 tullaan satsaamaan. Seura siis kehittyy kohti eräänlaista demokratiakokeilujen laboratoriota, jossa oman lääkkeen syömisen vaikutukset dokumentoidaan ja seuraamuksia päivitellään avoimesti.

Tärkeänä osana seuran toimintaa säilyy jo perinteeksi muodostunut Apps4Finland-kisan järjestelyihin osallistuminen ja kisan kehittäminen (ohjelma). Kisaan osallistuvien joukkuiden sparraajiksi on tarkoitus järjestää mentoreita ja syntyville sovelluksille on luotava liiketoimintaan tai kuntapilotteihin tähtääviä jatkokehityspolkuja.

Verkkodemokratiaseura pyrkii omalla toiminnallaan näyttämään esimerkkiä siitä, kuinka yhteisöllistä päätöksentekoa voidaan erikokoisissa organisaatioissa harjoittaa. Olipa kyseessä sitten nettiäänestysten järjestäminen tai sähköinen dokumentaatio niin me voimme kertoa, mikä toimii ja mikä ei, ja mistä syystä. Testattavaksi omassa toiminnassa sekä yhteistyökumppaneiden kanssa tulee toimintasuunntelman mukaan myös erityyppisiä edustuksellista demokratiaa laajentavia päätöksentekomenetelmiä (ks. esim. Liquid Feedback). Yritämme lisäksi hakea rahoitusta, jotta voisimme saattaa syksyllä avoimena lähdekoodina julkaisemamme OpenID-äänestysjärjestelmän helppokäyttöiseen muotoon.

Toimintatapauudistuksemme on nyt edennyt pisteeseen, missä jäsenet voivat osallistua kokouksiin sähköisesti (kevät- ja syyskokoukset), tutkia seuran sähköisiä dokumentteja (GoogleDrive, linkit tulossa seuran sivuille) sekä saada äänensä kuuluville somessa ja tätä
kautta asioita nostetuksi hallituksen esityslistalle. Hallituksen kokouksia voivat kiinnostuneet seuran jäsenet seurata esim. skypen kautta. Vaikuttaa siis voi JATKUVASTI, ei vain kerran neljässä vuodessa.

Yhteistyörintamalla verkostoidutaan tehokkaammin mm. johdantokappaleessa mainittujen tahojen kanssa. Hallinnon tuottamia palveluja testataan omassa toiminnassa ottamalla käyttöön Osallistumisympäristön palveluja. Mielenkiintoista tulee myös olemaan erilaisten demokratiamittareiden kehittely. Näistä viritellään keskustelua seuran Naamakirja-sivulla myöhemmin.

Opit täytyy tietenkin dokumentoida jälkipolvien unohdettavaksi, joten kaikki e-kustannusalan asiantuntijat tervetuloa mukaan  parhaiden käytäntöjen yhteiskirjoitusharjoitukseen ‘nettipäätöksenteon kevyen kenttämanuaalin’ tuottamiseksi.

Yllä mainitut uuden demokratiaherkut on siis vapaasti tulkittu Verkkodemokratiaseuran toimintasuunnitelmasta vuodelle 2013. Osa niistä on jo toteutumassa, ja osan toteutuminen riippuu rahoituksen saamisesta. Toimintasuunnitelma on sinänsä myös jatkuvasti kehittyvä luonnos, joka on julkistettu tässä aikajanan pisteessä ja joka jatkaa kehittymistään. Voit vaikuttaa suuntaan ja sisältöön jatkuvasti antamalla äänesi kuulua
esimerkiksi seuran FB-sivulla.

Verkkodemokratiaseura tarjoaa nyt kaikille kiinnostuneille avoimen lähdekoodin äänestysjärjestelmän edelleen kehitettäväksi ja testatavaksi. Äänestysjärjestelmien, kuten muidenkin tietojärjestelmien avoimuus mahdollistaa koodivirheiden löytämisen toisin kuin suljetuissa koodeissa sekä kasvattaa äänestäjien luottamusta käytettävää teknologiaa
kohtaan toimittajasta riippumattoman ja kattavan testauksen yleistyessä. Koodin saa käyttöönsä AGPL3-linsenssillä GitHub-palvelusta.

Avoimuus mahdollistaa myös haitanteon, mutta sopivin varatoimenpitein haavoittuvuuksilta voidaan suojatua kuten normaalissa uurnavaalissakin. Viimeaikaiset parlamenttivaaliesimerkit Norjasta ja Virosta ovat rohkaisevia sähköisen äänestyksen toimivuuden suhteen.

Seuran tuottamaa äänestysjärjestelmää oli ensi kerran tosikäytössä Tuusulassa, jossa v. 2011 nuorisovaltuusto valittiin ilman uurnavaalia netissä. Viime vuonna Allianssin järjestämät nuorisovaalit hyödynsivät eduskuntavaalien varjovaaleissa nettiäänestysjärjestelmää. Parhaillaan käynnissä olevat Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Ruuti-vaalit käyttävät myös samaa äänestysjärjestelmää. Nettiäänestystrendi laajenee jatkossa järjestötasolla, ja ennen seuraavia eduskuntavaaleja olemme uusien sähköisten osallistumismuotojen suhteen jo huomattavasti kokeneempia.

Sähköisiä osallistumistapoja pitää kehittää yhdessä muiden osallistumismuotojen kanssa. Selvää on myös että demokratiakehityksen huipentuma ei ole pelkkä sähköinen edustajien äänestämismahdollisuus vaan kokonaisvaltainen osallistuminen päätöksenteon eri asteisiin alkaen valmistelusta päätösten seurantaan asti. Tänään julkaistu Helsingin Sanomien pääkirjoitus on siis tässä suhteessa jo lähtökohdiltaan turhan rajoittunut. Aiheen kirvoittamaan keskusteluun voit osallistua seuran FB-sivulla!

Aamulehden tuoreessa artikkelissa Aistit demokratian avuksi käsitellään päätösesitysten vaikutusten havainnollistamista ja vertailtavuutta. Suunnitelmavaihtoehtoja tulee olla tarjolla useita ja niiden ennustettuja vaikutuksia pitää pystyä vertaamaan toisiinsa havainnollisesti ja mahdollisimman monin kvantitatiivisin mittarein. Linjauksen laaja-alaisen vaikutusanalyysin käytöstä osana rutiininomaista kuntapäätöksentekoa on tehnyt myös Kuntaliitto.

Näiden vertailukelpoisuus- ja havainnollisuusvaatimusten täyttäminen päätöksenteossa tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia sekä tutkimuslaitosten tuottaman tiedon hyödyntämiseen että avoimen datan liiketoimintamallien kehittelyyn.

Suunnitelmien ja ehdotusten vertailun mahdollistaminen vaatii sekä suunnittelutiedon että suunnittelussa apuna käytettävien mallien avaamista. Tämä mahdollistaa käytettyjen suunnitteluoletusten kriittisen tarkastelun ja yhteisöllisen parantamisen. Lisäksi suunnittelumallien tuottama informaatio on tarjoiltava kuntalaisille ja päättäjille helposti ymmärrettävässä muodossa, joka mahdollistaa monipuolisten vertailujen ja kokeilevien ajatusleikkien toteuttamisen. Apuvälineinä tässä prosessissa toimivat erilaiset havainnollistamistyökalut joiden kehittelyssä riittää tulevaisuudessa työsarkaa useammallekin ohjelmistoyritykselle ja tutkimuslaitosten spin-off –hankkeille.

Esimerkkinä osallistavasta ja havainnollistavasta kuntapäätöksenteosta käytän vuosi sitten Joensuun alueen virkamiesten kanssa järjestämäämme yhteisöllistä kaupunkisuunnittelupeliä. Suunnittelupelissä on toteutettu hyvin yksinkertaisin, olemassa olevin ja ilmaisin työkaluin sitä visiota, johon Tampereen kaupunki on parhaillaan hakemassa TEKES-rahoitusta: Toteutimme vaihtoehtojen vertailun mahdollistavan verkkotyötilan, johon tutkimuslaitokset voivata tuoda mallinsa, ja puimme päätöksenteko-ongelman vuorovaikutteiseksi suunnittelupeliksi. Suunnittelupeliin voidaan syöttää mukaan erilaisia avoimen datan aineistoja ja viimeisintä tutkimustietoa erilaisten vaikutusmallien muodossa. Eri eturyhmien yhdessä tuottamat suunnittelutulokset voidaan syöttää kunnan viralliseen pääätöksentekoon joko suoraan tai vaikkapa valmisteilla olevan Otakantaa.fi –tyyppisen palvelun kautta esimerkiksi hyvin perusteltuna kuntalaisaloitteena.

Päätösesitysten vaikutuksia analysoimme esimerkissämme budjetti-, terveys-, ja ympäristövaikutusten ‘hyvyysarvoja’ visualisoimalla (ks. kaupunkisuunnittelusivun alaosa). Suoraviivaisesti mukaan voitaisiin lisätä myös muuntyyppisten vaikutusten havainnollistamista, eri eturyhmiä kiinnostavia painotuksia jne. Politiikkavaihtoehtojen havainnollistaminen ei todellakaan ole tylsää puuhaa, ja kun siihen vielä yhdistetään pelillisiä piirteitä, voivat Vihaset Linnut saada seuraavan kilpailijansa harmaavarpusena pidetyltä yhteiskunnallisen päätöksenteon sektorilta.