Soini vastaan media 1-0

Perussuomalaiset julkistivat eduskuntavaaliohjelmansa helmikuun lopulla 25.2.2011. Media kävi välittömästi ohjelman kimppuun ja kaikin tavoin yritti löytää siitä ristiriitaisuuksia ja floppeja.

Yksi taistelu käytiin Ruben Stillerin mainiossa Pressiklubissamissä Ylioppilaslehden päätoimittaja Maria Pettersson ja Suomen kuvalehden toimittaja Pekka Ervasti kaivoivat persujen ohjelman heikkouksia ja vastaajana toimi puolueen puheenjohtaja Timo Soini. Median terävä kärki yritti kaikin tavoin kampittaa Soinia, mutta kerta toisensa jälkeen Soini käänsi kiemurat edukseen ja puhui samalla yksinkertaisella ja johdonmukaisella suomen kielellä omat näkemyksenä täysin selväksi. Ohjelma saattoi olla parasta mahdollista mainosta Soinille ja perussuomalaisille.

Niin tai näin. Sanon suoraan että en ole persujen kannattaja, enkä minkään muunkaan puolueen jäsen tai pysyvä kannattaja – mutta ihailen Soinin tapaa puhua selkeästi ja suoraan. Yksi hänen valttejaan on oma ajattelu – jota ei niin vain kampiteta kieroilla kysymyksillä. Soini vastaa niin kuin hän itse ajattelee. Toinen valtti on hyväntuulisuus sekä kolmas rauhallinen ja jykevä habitus.

Mediassa on viime päivinä näkynyt selvästi pyrkimys perussuomalaisten mollaamiseen, vertaamiseen vanhoihin populistisiin liikkeisiin, joita viisaat amerikkalaisprofessorit vertaavat liki maailmanlopun enteisiin. Persujen ohjelmasta voi olla montaa mieltä, mutta toistaiseksi tässä vaalipelissä tilanne on 1-0 Soinille ja perussuomalaisille. Jos Soini peittoaa jatkossakin median, niin perussuomalaisten lisäksi hänen laariinsa saattaa sataa runsaasti muitakin ääniä.

Pressiklubi on nähtävissä Ylen Areenalla.

Demokratia keskellä turbulenssia?

Odotan vuoden 2012 tulevia tapahtumia pienen jännityksen vallassa.
Monissa maissa kuten USAssa, Ranskassa, Venäjällä ja meilläkin pidetään presidentin vaalit. Valta saattaa hyvinkin vaihtua ja reippaamminkin kuin Venäjällä.  Istuva presidentti on USAssa vaikeuksissa, koska poliittinen järjestelmä sallii presidentin lakiuudistusten vesittämisen kongressissa. Monet ovat vaatineet yhden maailman suurimman demokratiajärjestelmän perusteellista uudistamista.
Arabikevät järisytti monia Välimeren rannikkovaltioita. Diktaattorit kaatuivat, mutta uudet demokraattiset ja poliittiset järjestelmät ovat vasta lasten kengissä.  Valtiollista demokratiaa, aitoa kansanvaltaa ja hallintoa ei rakenneta hetkessä – jos rakennetaan ollenkaan.  Eräs ystäväni oli mukana kirjoittamassa syksyllä uutta perustuslakia uudelle valtiolle. Kansainvälinen apu oli välttämätöntä uuden valtion demokratialle. Sotilasvallan ja samalla diktatuurin jatkuminen on kuitenkin aito vaihtoehto monissa arabikevään maissa.
Venäjällä valta on jäänyt suppean joukon käsiin. Kuitenkin ensimmäistä kertaa Venäjällä voidaan mielenosoituksissa pilkata avoimesti Kremlin valtaapitäviä. Venäjän lisäksi myös Kiinasta on raportoitu lakkoilevista työntekijöistä ja pinnan alla kytevästä voimistuvasta liikehdinnästä.
Vanhassa ja turvallisessa Euroopassa markkinavoimat ovat saaneet demokratian johtomaat polvilleen. Poliitikot tappelevat kynsin hampain kasvottomia markkinoita vastaan. Vuosi 2012 näyttää suunnan sille vahvistuuko ajatus Euroopan liittovaltiosta vai hajoaako yhteisvaluutta markkinoiden puristuksessa?  Kansalaiset saattavat myös Euroopan eri maissa haastaa sekä istuvat poliitikot että markkinavoimat uudella ennen näkemättömällä tavalla.
Yhteistä kaikelle liikehdinnälle on uuden teknologian käyttö mielenosoitusten kutsumisessa koolle ja omien vaihtoehtonäkemysten levittämisessä. Sosiaalisen median foorumit haastavat perinteisen median niin Euroopassa kuin USAssakin.  Median ja rahavallan liitto ei enää kanna – kansalaiset saavat informaatiota entistä enemmän muualta kuin perinteisen valtamedian sivustoilta.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa länsimaisen demokraattisen järjestelmän kannalta? Turbulenssia on nähtävissä  meillä ja muualla. Jotakin on syytä alkaa tapahtua myös rakkaan kotimaamme hallinnon piirissä. Eduskunnan, oikeusministeriön ja kuntien pitäisi avoimesti pohtia uuden demokratian haasteita – ja mieluiten osana nykyistä järjestelmää. Ei siis sitä uhkaavana, vaan tukevana. Pohtimisen lisäksi pitäisi kunnissa aloittaa reippaasti uutta teknologiaa hyödyntäviä demokratiapilotteja.

Kansalaisaloite on yksi askel oikeaan suuntaan.  Verkossa tapahtuvan osallistumisen ja vaikuttamisen edistämiseen pitäisi löytyä verkkoäänestämisen lisäksi myös muita keinoja. Sitran kevään panostukset demokratian kehittämiseen tulevat kreivin aikaan. Vuosi 2012 näyttää miten tämä riittää. Pieni lintukotommekaan ei kuitenkaan voi porskuttaa kevään presidentin- tai syksyn kunnallisvaalien varassa järjestelmämme kehittämisen ohi. Muutaman vuoden välein annettava ääni ei enää riitä aktiiviseen osallistumiseen – ei ainakaan digitaaliajan kansalaiselle, diginatiivista puhumattakaan.

Verkkodemokratiaseuran vuoden 2012 toiminta?

Suomen verkkodemokratiaseura on toiminut reilut kolme vuotta. Seura perustettiin syksyllä 2008 Tampereella, missä myös pidettiin ensimmäinen verkkodemokratiaseminaari kaupunginvaltuuston salissa. Seuran toimintaideaksi kirjattiin alusta lähtien:

1. edistää verkossa toimivien demokraattisten suunnittelu-, päätöksenteko-, vaali- ja äänestysjärjestelmien kehittämistä ja käyttöönottoa Suomessa

2. edistää verkkodemokratian tutkimusta ja verkkodemokratiaan liittyvien kokeilujen organisoimista Suomessa

3. osallistua alan kotimaiseen ja kansainväliseen keskusteluun sekä tieteelliseen ja kokeelliseen yhteistoimintaan.

Vuosien varrella on järjestetty kolme verkkodemokratiaseminaaria, joista vuoden 2009 seminaarin anti on nähtävänä näillä kotisivuilla.

Seura on tuottanut erityisesti nuorille suunnatun nettiäänestysjärjestelmän, millä toteuttiin Tuusulan nuorisovaltuustovaalit kokonaan netissä tämän vuoden lokakuussa. Tuloksia voi katsella sivustolta www.vote.fi . Samalla järjestelmällä toteuttiin myös Allianssin kanssa yhteistyössä nuorisovaalit netissä viime parlamenttivaalien yhteydessä maaliskuussa 2011. Nuorisovaaleissa toteuttiin myös kysely nuorille äänestämisen merkityksestä netissä ja uurnalla. Kyselyn raportti julkaistaan vielä tämän vuoden puolella.

Seura on alusta lähtien tukenut myös avoimen datan edistämistä Suomessa. Seura järjesti valtakunnallisenApps4Finland kilpailun nyt toista kertaa. Viime vuonna oltiin vielä Tampereella MindTrekin kainalossa, mutta tänä vuonna kilpailu toteuttiin yhteistyössä Forum Virium Helsingin kanssa. Kilpailun palkintogaala ja teemaan liittyvä seminaari pidettiin Wanhalla ylioppilastalolla ti 22.11.2011. Kilpailu oli kaikin puolin menestys. Kun viime vuonna kilpailutöitä tuli noin 30, niin tänä vuonna kilpailutöitä lähetettiin jo 140 kappaletta. Voittajatyöt sekä finalistityötosoittavat että kansalaiset haluavat osallistua yhteiseen hyvään ja kehittää uusia merkittäviä palveluita avoimen datan pohjalta, mikäli viranomaiset ja julkinen sektori tämän osaltaan mahdollistavat.

Seura on tämän vuoden aikana osallistunut myös varsinaisen tulevaisuuden innovaation eli 3D Lasten kaupunginrakentajaverkoston kokoamiseen yhteistyössä Suomen Lasten Parlamentti säätiön ja opetusministeriön nuorisoyksikön kanssa.

Miten sitten seura ja seuran toiminta menee tästä eteenpäin? Mikä on toiminnan painopiste vuonna 2012 ja sen jälkeen?

Osallistu ja tule mukaan seuran vuosikokoukseen ensi ma 28.11.2011 klo 17 Allianssi talolle Pasilaan. Tule mukaan yhdessä päättämään siitä, minkälaista toimintaa seuran tulevat ajat pitävät sisällään. Vuosikokouksessa valittaan myös uusi hallitus, joten tervetuloa osallistumaan ja vaikuttamaan.

Osallistuva Tampere – ääntäsi (ehkä) kuunnellaan

Aamulehti 26.8.2011 A12 Mistä kysymys (V. Rissanen)

 

Tampereen kaupunkin demokratiayksikkö on kuulemani mukaan tehnyt hyvää työtä kaupunkilaisten osallistamisessa. Aamulehden artikkeli “Miksi päätöksentekoon ei voi osallistua?” (26.8.2011) osoittaa kuitenkin, että yhteisöllisen päätöksenteon harjoittelemisessa riittää asenteiden ja käytäntöjen muokkauksen suhteen työsarkaa.

 

Osallistuva Tampere Facebook-sivulla kyllä rohkaistaan kaupunkilaisia kertomaan mielipiteensä, mutta samalla kaupungin omassa tiedotteessa todetaan, että sivuilla esitetyillä mielipiteillä ei ole suoraa vaikutusta kaupungin asioihin. On hienoa että ollaan rehellisiä vaikka vaikuttavia ei oltaisikaan!

 

Virkamiesnäkökulmasta selitys on tietysti ymmärrettävä. Facebook ja muut kanavat nähdään lähinnä lisätöitä aiheuttavina ylimääräisinä rakenteina. Jos virkamies ei voi taata vastausta kansalaisten kommentteihin tai sitä että viestit menevät eteenpäin, niin silloin on tietenkin parempi se myös sanoa. Valma-valmistelufoorumi ja asukasillat nähdään ehkä tehokkaampina osallistumiskanavina.

 

Erikoinen on kuitenkin artikkelin lopussa esitetty näkemys siitä että “yleinen Facebook-sivu tuntuu vaikealta ja jälkijättöiseltä kanavalta”, ja “mieluummin tekisimme niin, että olemme itse ihmisiin yhteydessä asioiden valmisteluvaiheessa.” Ihan totta, mutta miksi ihmisiin ei voi olla valmisteluvaiheessa yhteydessä Facebook-sivun kautta?

 

Haastattelussa valitellaan myös välineiden vanhanaikaisuutta. Miksi kaiken pitää olla uusinta uutta ja miksi aina tunnutaan menevän teknologia edellä? Ei toimivan sähköisen demokratian luominen edellytä HTML-9:n käyttöä tai niitä hallinnossa niin suosittuja ja kalliita suljettuja järjestelmäratkaisuja, vaan panostusta siihen että kaupunkilaisten viestit luetaan ja niitä hyödynnetään hallinnossa kun suunnitelmia tehdään. Kaikki työkalut tähän ovat olleet olemassa jo aikaa sitten.

 

Pakko vielä puuttua artikkelin viimeiseen toteamukseen: “Jos haluaa laittaa asioita vireille, niin poliittisten ryhmien kautta se onnistuu.”  Niin. Puoluepohjasta vaikuttamistapaa jaksetaan mainostaa. Siihen kun ollaan totuttu. Puolueista riippumaton asiapohjainen sähköinen vaikuttamistapa on kuitenkin alati kasvavalle joukolle yhä houkuttelevampi vaihtoehto.