Puolue 2.0
Mikael Jungnerin valinta SDP:n puoluesihteeriksi herätti välittömästi kiivaan keskustelun.
Toiset ovat sitä mieltä, että duunari ei ymmärrä Jungnerin puheesta mitään ja kaikkoaa väistämättä
vaalityöstä. Toisten mielestä Jungner on kuin taivaan lahja oppositiossa syvää kuoppaa kaivaneelle
työväenaatteelle, jolla muun Euroopan tavoin myös Suomessa on mennyt huonosti.
Urpilaisen liihottaessa Kauniiden ja rohkeiden tyylillä median kansilehdillä, Heinäluomalle jää aikaa
vakaana ja isona rauhoitella perinteistä puolue- ja ay-väkeä. Jungner puolestaan valaa puolueen vaalikoneistoon henkeä ja julistaa karismaattisella tavalla uutta sanomaa.
"Ajattelen, olen siis olemassa."
Kiistaton lienee Jungnerin kyky ajatella omilla aivoilla ja pukea myös ajattelunsa sivistyssanoja lukuunottamatta ymmärrettävään muotoon. Jungner sai suhteellisen hankalan työyhteisön YLE:n duunarit innostumaan ja puhaltamaan yhteiseen hiileen.
Jos sama onnistuu puolueen kotikentillä ja lisäksi vaalityön aikana mediassa, niin kiinnostavaa on jäädä seuraamaan puolueen kannatuksen kehittymistä vaalisyksyn ja kevään aikana. Ensimmäiset raportit kertovat, että SDP on jo nyt saanut runsaasti uusia jäseniä.
Ei perinteisestä, auktoriteetteja, hierarkioita ja kravattia kaihtavasta johtajasta huokuu karismaattista henkeä. Sillä on puolestaan taipumus innostaa ja kannustaa joukkoja.
Jos Jungner tuo vielä verkko-osaamisensa puolueen arkityöhön, voidaan ounastella uudentyyppisen
ilmiön eli puolue 2.0:n syntymistä. Sille on ominaista että kansalaiset otetaan mukaan aivotyöhön, tuomaan sisältöjä ja jättämään jälkensä sekä reaali- että virtuaalimaailmaan. Kellariin viety ovi viestii tästä. Open door, open data, open party.
Kokoomus edellä?
Kilpailija Kokoomus on toteuttanut osin tämän jo nettisivuillaan www.kokoomus.fi. Etusivulta löytyy liki 400 kokoomuslaisen naamarikuva, ja kuvien alta kannattajan nimi ja hänen oma tekstinsä siitä, miksi juuri hän kannattaa kokoomusta.
Keskustan etusivulta www.keskusta.fi sen sijaan saa vaikutelman, että puolue on enemmän kiinnostunut rahan keräämisestä, kuin kannattajiensa aivotyöstä.
Demareitten sivuilla www.sdp.fi ilahduttavaa oli mm. se, että heti Joensuun puoluekokouksen jälkeen puheenjohtajan linjapuhe oli nähtävänä verkkovideona. Sivuilta löytyi myös Jungnerin kiitospuhe. Katsojamäärissä Jungner tosin voitti Urpilaisen likipitäen 630 - 80.
Nähtäväksi jää mikä puolue onnistuu ensimmäisenä toteuttamaan yhteisöllisen ja sosiaalisen median ulottuvuudet verkkosivuillaan. Varmaa on että kansalaisia ei tänä päivänä kiinnosta passiivisen objektin rooli. Aktiiviset subjektit kaipaavat osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuutta - myös puolueitten ja puolue 2.0:n sisällä.